Viime viikonlopun riennoista rasittuneena puhun epäselvästi. I asked for selfies for an art project, but forgot to mention that his selfies are not the only content planned. Ei suostu. I’m surprised at his reaction. In spirit, he was ready and willing. Miten nää on aina niin mälsiä? I read back the transcript. No voi vittu joo. No wonder.
I was ready to declare my spirit guides an actual mental illness. Henkioppaanani hän oli innostunut.
Eihän sitä olisi taas kannattanut sekaantua märried men. It’s fine for as long as they’re kinda boring. No danger. Wife keeps him from getting too serious. Komeiden ja kivojen kanssa ei pitäisi säheltää. But his pictures were perfect. They inspired me. Sain ajatuksen taideprojektista. So I asked to use his selfies. Nauroi mulle. Selitinpä hienosti.
Last weekend was bad. A sex club, two nights out, a fight that landed me on the streets of a Helsinki suburb at 5 am. Ja sen lisäksi mun puhelinta ei toimitettu ajoissa. I’m too tired for this. Se joka piti olla jo mukamas lähtiessä perillä. It wasn’t the phone, just the case. The phone is still on the way. Or, rather, delivered but missing. I can’t even.
The kids these days. They don’t fuck, and they don’t cope well with reality. They mess up orders. Todellisuus ahdistaa nykynuorisoa enemmän kuin ennen. Very soft. Eihän ne enää pane eikä juo, mutta ne sählii toimitukset.
I don’t drink, but I fuck. It’s enough for content, but messes up with your sleep. Voi kun väsyttää. Vieläkin.
